Siitä on kohta 3 kuukautta kun olen kirjoittanut tänne... Outoa... Edellisen tekstin jälkeen toteutin uhkauksen lääkkeistä ja itseni silpomisesta. En suosittele lääkkeiden yliannostusta, ne harhat ovat järkyttäviä. Se ettei pysy omilla jaloillaan... Että kuulee keskusteluja joita kukaan ei käy, näkee ihmisiä ja tilanteita joita ei ole siinä hetkessä... Tiedostat jotenkin, ettei näin voi olla, mutta et ole silti varma...

Kiltisti menin osasto hoitoon. Siellä moni asia aukeni uudella tavalla. Sitä luulee että on miettinyt pienessä päässään kaiken, mutta aivan uusi ympäristö avaa monia mielen ovia uudella tavalla. Paikka oli kotoisa, aina joku jolle "itkeä".

Joo, ja osastolla lääkäri diagnosoi sekamuotoisen persoonallisuushäiriön psykologilausunnon perusteella. Diagnoosin ei pitäisi tehdä autuaaksi, siihen ei pitäisi 100 %:sesti luottaa. Mutta... Silti oli huojentavaa kuulla että "hulluudelleni" löytyi syy....