Juu... Sainpahan jumalattoman itkukohtauksen terästettynä "hirtän itseni, hyppään katolta, jään junan alle"- fiiliksellä. Kuulin kaverilta miten en olekaan ymmärtävä ystävä enkä ajattele muita. Huoh! Taas olen täysin epäonnistunut. Otin jo lääkeliuskat autoon ja ajattelin syödä ne siellä. Mutta viime kerrasta vähäsen viisastuin...

Millä järjellä lääkäri määrää tällaiselle itsetuhoiselle tytölle lääkkeitä melkein koko kesän yli, kun tietää että minulla on niitä vielä "varastossa`? Etteivät vaan lopu...

Osastollehan minä menin. Itse. Päivystyksen kautta. Puhdistivat jalan, kun oli veri tullut jo housunlahkeistakin läpi... Olisin halunnut jäädä sinne. Nukkumaan pahaa oloa pois. Antoivat unilääkkeen illaksi, että varmasti nukuttaa. Meikäläistähän nukuttaa aina, joten oli kyllä niin pöhnäinen olo aamulla että huh huh huijakkaa...

Epävakaata elämää part jotakin... Ja tiedän, olen herkkä. Miksi näin herkkä? Äääääh