Huh huh! Pää alkaa olla viinistä sekaisin. Onko mitään säälittävämpää, ryyppään yksin... Luin kymmenen vuoden takaisia päiväkirja merkintöjä, ja nyt fiilis on niin maassa kun osaa olla. En ole itkenyt lähes kuukauteen! Ja nyt senkin edestä.

Halailin koiraani, se on ollut pelastukseni jo 11 vuotta. Pelkään milloin hän kuolee. En halua miettiä sitä päivää. Minun rakkaani.

Sekavaa tekstiä, mutta pitää vuodattaa johonkin... Tekisi mieli viillellä. Syödä kaikki lääkkeet. Nukkua pois. Antaa olla. Ei helvetti, huoh... Elämä on niin sekaisin.